Jarno Mäkelä
T:mi Pikku Fakiiri
 
 
 
 
Jarno Mäkelä: olen 41-vuotias olento, joka nauttii työstään, sen suomasta ihmisten kohtaamisesta ja vapaudesta. Jooga on ollut minulle pitkään harrastus: aloitin sen vuonna 1998 opiskellessani Lontoossa, juuri iyengarjoogalla. Harrastuksesta tuli työ, kun kävin joogaohjaajakoulutuksen vuonna 2004 Rishikeshissä, Intiassa, ja aloin opettaa seuraavana vuonna. Sertifioitu iyengarjoogan opettaja minusta tuli Suomessa keväällä 2012, neljän vuoden koulutuksen jälkeen. Koulutus jatkuu vastakin ja tämänhetkinen opettajatasoni on Junior Intermediate II.
 
Aloitin osteopatian opinnot Metropolia Ammattikorkeakoulussa syksyllä 2014. Opinnot ovat täysipäiväiset ja kestävät neljä vuotta. Aikeenani ja toiveenani on joogan ja osteopatian yhdistäminen jonain päivänä mielekkäällä tavalla, sillä näillä kahdella on paljon yhtäläisyyksiä keskenään ja annettavaa toisilleen. Olen tekemässä opinnäytetyötäni osteopatian ja joogan yhtäläisyyksistä ja eroavaisuuksista.
 
Jokainen ihminen on työnsä lisäksi paljon muutakin, ja niin myös minä. Pidän liikkumisesta; erityisesti kontakti-improvisaatio on vuosia ollut lähellä sydäntäni (Kts. tästä Suomen kontakti-improvisaation sivut.) Olen myös ollut järjestämässä vuosittaisia kontakti-improvisaatiofestivaaleja Suomessa (Skiing on Skin.) Lisäksi autenttinen liike tarjoaa upean mahdollisuuden tutkia itseäni ja elämää liikkeen ja kehollisuuden avulla. Olen vaihtelevasti järjestänyt autenttisen liikkeen tapaamisia Helsingissä. Em. vapaita liikkumisen muotoja arvostan siksikin, että ne mahdollistavat virtaavampaa ja pyöreämpää liikettä vastapainoksi joogalle, joka on usein suhteellisen staattista. Jooga ja tanssi tukevat toisiaan hyvällä tavalla - jooga tuo muuhun liikkumiseen tarvittavaa lihastukea ja notkeutta, kun taas tanssi tuo joogaan virtaavuutta ja keveyttä.
 
Rakastan luontoa ja siellä liikkumista. Pienestä pitäen meri on ollut minulle läheinen elementti, saaristossa sijaitsevan vanhempien kesämökin ansiosta. Nuorella iällä reissatessani heräsin myös luonnossa vaelteluun, ja minua on hemmoteltu niin Himalajan, Andien ja Alppien jylhillä vuorimaisemilla kuin Lapin taiallakin. Matkustelu muutenkin on minulle intohimon asia. Viime vuosina melonta on vienyt suuren osan luontoajastani - oma kajakki on tullut hyväksi ystäväksi.
 
Vaikka olen aina tullut hyvin toimeen itsekseni, nautin myös ihmisten seurasta. Minua on siunattu hyvillä ystävillä ja perheellä.